(Jukka Haurun Helsingin Sanomiin kirjoittamaa muistokirjoitusta mukaillen)
UMOn perustaja ja kapellimestari Esko Linnavalli kuoli 50-vuotiaana vaikeaan sairauteen 21. joulukuuta 1991 Helsingissä. Hän oli syntynyt 4. syyskuuta 1941 Turussa.
Itseoppineena pianistina Helsinkiin 1960-luvulla muusikkotöiden perässä muuttanut Linnavalli opiskeli kapellimestariksi Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan johdolla. Hän soitti erilaisissa tanssiyhtyeissä ja toimi Yleisradiossa kapellimestarina, kunnes perusti 1975 UMOn.
Suurilta osin Linnavallin henkilökohtaisten suhteiden ansiosta nähtiin UMOn solisteina 70- ja 80-luvuilla maailmanluokan jazztähtiä kuten Benny Carter, Dizzy Gillespie, Zoot Sims, Stan Getz, Thad Jones ja Dexter Gordon.
UMO oli Linnavallin tärkein elämäntyö. Orkesterin lähtökohtana oli toisaalta muusikkojen työtilanne ja toisaalta se, että vakituista esityskoneistoa ulkomaisten solistien taakse ei ollut. Hän korosti muusikoiden ammattitaitoa mutta vierasti koulutettua ja mekaanista soittotaitoa, jossa traditio on muuttunut pistein arvosteltavaksi suoritukseksi. Vahvana johtajana ja vahvoista mielipiteistään tunnettu Linnavalli oli loppuun saakka ylpeä UMOsta.
”Me olemme ammattimuusikoita ja haluamme säilyttää sananvallan omiin tekemisiimme. Muuten se menee virkamiestyöksi, josta meitä myös on syytetty. Ammattimaisuudella tarkoitan ammattimaista ja kunnioittavaa suhtautumista muusikon moraaliin, enkä sitä, että on palkka ja eläke.”
Linnavallin jazzmuusikon ura huipentui Yrjö-palkintoon vuonna 1990. Hän ehti kuulla myös UMOn v. 1991 saamasta valtion säveltaidepalkinnosta.
***
Esko Linnavalli oli todellinen taiteilijapersoona, jota on kuvailtu äärimmäisen sivistyneeksi ja verbaalisesti lahjakkaaksi maailmankansalaiseksi. Vaikuttavan small talk -taidon omaava kapellimestari vietti aikaansa legendaarisessa Sea Horse -ravintolassa aikansa taidesivistyneistön kanssa. Hän oli nähnyt paljon maailmaa ja puhui siksi sujuvasti useita kieliä. Persoonana Linnavalli oli suuri kosmopoliitti, ja huumoriltaan ystävällisen naljaileva.
Linnavallin suureen taiteilijaystäväpiiriin kuului muiden muassa legendaarinen Vesa-Matti Loiri, jonka kanssa hän jakoi myös jonkin aikaa yhteisen poikamiesboksin. Linnavalli sovitti myös musiikkia Loirin Eino Leino -levyille.
Esko Linnavallin poikkeuksellisista nuotinnustaidoista kerrotaan yhä. Kun mies sovitti musiikkia, hän ei useinkaan malttanut työskennellä kotonaan. Linnavalli pystyi kirjoittamaan nuottejaan vaikkapa taksissa – ilman apuvälineitä.
UMOn toinen taiteellinen neuvonantaja, kapellimestari-säveltäjä Kari Heinilä kertoo mentorinsa esitelleen verbaalista nokkeluuttaan myös palautetta antaessaan.
– Kun olin kirjoittanut ensimmäisen big band -sävellykseni, Linnavalli kommentoi sitä näin: ”olisi se voinut huonompikin olla”. Ja tämä oli häneltä valtava kohteliaisuus, Heinilä kertoo.
Esko Linnavalli sairasteli viimeisinä vuosinaan useita syöpiä. 30. elokuuta 1990 hän tippui epäonnisesti Tanskan kuninkaallisen baletin orkesterimonttuun, mikä heikensi hänen terveyttään lopulta nopeasti.
– UMOn kohdalla merkittävää oli, että Linnavallin kuolema osui yksiin 90-luvun alun laman kanssa. Laiva ajelehti pitkään ilman vahvaa kapteenia, koska Esko oli niin vahvasti omistanut elämänsä UMOlle, Kari Heinilä kertoo.
– Eskon maailmanluokan henkilösuhteet onneksi periytyivät. Monet hänen meille esittelemänsä solistit, kapellimestarit ja muut yhteyshenkilöt tulivat UMOn vieraiksi mieluusti uudelleen Linnavallin muistoa vaalien, Kirmo Lintinen kertoo.