UMOn ensimmäinen konsertti Pori Jazzissa 12.7.1975

12.7.1975

UMOn, kesällä 1975 vielä nimellä Finnish Jazz Workshop kulkeneen all stars -kokoonpanon ensimmäinen konsertti kuultiin Pori Jazzin päälavalla heinäkuussa 1975. Laulusolistina oli Satakunta-lehden mukaan ”heleä-ääninen Maija Hapuoja”. Mediassa konsertti sai ristiriitaista palautetta aina ”kiitettävästä” ”tavanomaiseen” ja ”kuulaaseen, avaraan ja mieliinpainuvaan”.

Satakunta 13.7.1975 (toimittaja W.W.): 

”Suomen EBU-edustajilla, 14-henkisellä Finnish Jazz Workshop big bandilla oli kovana tehtävänä saada Kirjurinluodon pääkonsertti kunniakkaaseen päätökseen. Orkesteriin oli ainakin koottu pätevää ryhmää: Kaj Backlund, Simo Salminen ja Markku Johansson (trumpetit), Emppu Peltola ja Erkki Koskimo (pasuunat), Juhani Aaltonen, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen ja Pentti Lahti (saksofonit), Heikki Sarmanto (piano), Otto Berger (kitara), Pekka Sarmanto (basso) Esko Rosnell (rummut) sekä joukon kaunistuksena heleä-ääninen Maija Hapuoja.
Kellon lähetessä yhdeksää ja Oregon-konserttiin, jameihin ja muuten vain pois lähteneitten jo soluessa luodolta kotimainen kaartimme valmistautui osoittamaan, että meikäläinen big band-musiikki on edelleenkin korkeatasoista. Solisteiltamme löytyy persoonallisuutta ja ilmaisukykyä. Samaa voi sanoa myös suomalaisista big band-sävellyksistä, jolla alalla ennen muuta Heikki Sarmanto on jo jonkin aikaa ollut sitä tasoa, että myös kansainvälisten yleisöjen olisi aika niitä kuulla.
FJW:n esitys pääsi alkamaan harmittavan myöhään, joten oli tyydyttävä parin ensimmäisen numeron luomaan mielikuvaan kunnes piti poistuman. Mutta jo heti alussa kävi ilmi, että orkesteri on kovasti omailmeinen ja jopa jollain tapaa ”suomalaiselta kuulostava”. Tätä ei enää tätä nykyä tarkoiteta alkuunkaan negatiivisena, vaan nimenomaan erittäin positiivisena kuvauksena, sillä kotimainen jazz on todellakin onnistunut korkeatasoisen soittotaidon lisäksi kehittämään runsaasti omaa kuulasta ja avaraa sävyä, joka on helppo havaita vertaamalla täkäläistä musiikkia ennen kaikkea keskieurooppalaiseen, ”akateemiseen” jazz-näkemykseen. Pelkästään Esko Rosnellin rumputyöskentely on omintakeisen ilmeikästä ja Heikki Sarmantohan on säveltäjänä vertaansa vailla. Tähän kun vielä lisätään Maija Hapuojan ainutlaatuinen ääni, niin eihän tulos voi olla muuta kuin mieliinpainuva.”

Kansan Uutiset 14.7.1975 (toimittaja ei tiedossa):

”Miellyttäväksi muodostui myös Finnish Jazz Workshopin esitys joka pääkonsertin päätteeksi iltamyöhällä väläytteli suomalaisen jazzin tämänhetkisiä huipputunnelmia”.

Helsingin Sanomat 14.7.1975 (toimittaja ei tiedossa):

”Nimellä Finnish Jazz Workshop esiintyi parhaista suomalaismuusikoista koottu tilapäiskokoonpano – yhteensä 13 miestä plus laulusolisti Maija Hapuoja.
Suomalaiskärki on tunnetusti niin kovaa tasoa, että mitään huolta tämän orkesterin pärjäämisestä (vertailukohteena muut eurooppalaiset yhtyeet) ei kannattanut kantaa. Se mikä kuitenkin hiukan petti odotukseni oli sävellysten taso (koskee nimenomaan Sarmantoa). Kenties Heikki ei Amerikan-matkansa jälkeen ole tarpeeksi ehtinyt paneutua tähän työkohteeseen.
Niinpä esimerkiksi Ikon Song oli nähdäkseni paljon normaalimpia valjumpaa Sarmantoa. Tosin teoksessa oli lupaavia sointivärejä, kun saksofonisetti jo käytti kolmea huilua ja yhtä sopraanosaksofonia, mutta koko kappale näytti perustuvan liian paljon sinänsä kauniiseen mutta alituisesti toistettuna liian heiveröiseksi käyvään aiheeseen. Myös Maija Hapuojan ote tuntui hivenen keinotekoiselta. Siitäköhän johtui, että hän mielestäni tällä kertaa lauloi tavallista lepsummin.
Latinalaisaiheinen Latin Ostinato oli puolestaan rytmikkyydessään verraten elävä, mutta orkesteriosuudet perustuivat yllättävän paljon tavanomaisiin ristikuvioihin, joita Sarmanto mielestäni liikaakin tällä kertaa näytti suosivan.”

Uusi Suomi 14.7.1975 (toimittaja ei tiedossa):

”Ylipitkäksi tavan mukaan venähtäneen konsertin viimeinen esiintyjä oli Finnish Jazz Workshop, 13-miehinen All-Stars-kokoonpano. Ottaen huomioon orkesteria vaivanneen epäonnen (väärä sijoittelu, ilmassa lentelevät puukengät, väärä mixaus jne.) se selvisi osuudestaan hyvin. Heikki Sarmanto oli laatinut kokoonpanolle muutamia uusia numeroita, joiden vaikeusaste oli melkoinen. Tähänkin nähden ja huomioon ottaen tilapäisen kokoonpanon harjoitteluvaikeudet on saavutusta pidettävä kiitettävänä.”