Kesällä 1996 UMO oli mittavalla Euroopan-kiertueella lauluyhtye The Manhattan Transferin kanssa. Puolentoista kuukauden kiertueella konsertoitiin Espanjassa, Italiassa, Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa, Hollannissa, Tanskassa ja Suomessa yhteensä 21 keikan verran; eteläisin keikka soitettiin Sisiliassa ja pohjoisin Pori Jazzissa. Konserttipaikat vaihtelivat vanhasta härkätaisteluareenoista linnanraunioihin ja oopperataloihin. Kiertueen vastaanotto oli erinomainen ja hyvä niin, sillä se on edelleen UMOn historian suurin kiertue sekä yleisömäärien että julkisuuden kannalta.

– Olemme työskennelleet sellaisten jazzin huippunimien kuin esimerkiksi Count Basien orkesterin kanssa, ja täytyy sanoa, että UMO on fantastinen orkesteri, he ovat maailmanluokan muusikkoja. UMO soittaa big bandinä hyvin ja svengaavasti yhteen, mutta heissä on myös loistavia soolonsoittajia, solisti Alan Paul ylisti Viikkolehden haastattelussa heinäkuussa 1996.

The Manhattan Transferin operoima kiertue oli umolaisten mukaan tuotettu vakuuttavasti: minuuttiaikataulutettua kiertueohjelmaa seurattiin täsmällisesti kuin lukujärjestystä. Mukana oli parinkymmenen hengen kiertuehenkilökunta, joka huolehti kaikista käytännön järjestelyistä aina paitojen silittämisestä alkaen. Kuuden viikon kiertueen aikana umolaisten ja Cherylin, Janisin, Alanin ja Timin välit tiivistyivät erittäin läheisiksi ja yhteyttä on pidetty myös kiertueen jälkeen.

– ”Manhattanilaiset” ovat relampia kuin odotinkaan. Konsertit soitetaan pelimannihengellä, eikä solisteista ole tehty tähtiä, UMOn konserttimestari, ykköstrumpetisti Esko Heikkinen kertoi Iltalehdelle.

– Ostin ekan ”Manhattaneiden” levyni vuonna 1977. Se oli Twilight Zone. Olisi ollut utopistinen ajatus kuvitellakaan, että soittaisin joku päivä heidän kanssaan, jutteli saksofonisti Pepa Päivinen samaisessa Iltalehden haastattelussa.

Kiertueen konsertit näet täältä.