Yleisradiossa oli 1980-luvun vaihteeseen tultaessa satakunta musiikkivakanssia, joista kevyen musiikin muusikkovakansseja vain kolme. Vuoden 1980 lopussa käynnistettiin kokeilu, jossa 17-miehinen UMO ja sen kapellimestari saivat Yleltä kuukausipalkkaa puolen vuoden ajan, elokuusta 1980 tammikuuhun 1981. Kokeilun tarkoituksena oli, että Yleisradion oma big band kasvattaisi Ylen omien musiikkituotantojen määrää ja äänilevymusiikin sijaan saataisiin kanaville enemmän orkesterin konserttitaltiointeja. Toki tavoitteena oli myös UMOn toiminnan saattaminen vakiintuneelle pohjalle.
Puolen vuoden kokeilujakson aikana UMO tuotti radioon ja televisioon ohjelmaa yhteensä 2376 minuuttia. Kokeilukauden aikana tehtiin myös mm. aluekiertueita ja ulkomaankeikka Irina Milanin ja Eino Grönin kanssa Tashkentiin ja Moskovaan.
Arvo Salo kirjoitti Demarin kolumnissa näin: ”Jos kokeilu johtaa siihen, että kokeiltua ajatusta ei jatketa, täytyy katsoa, että kokeilu ei tuottanut toivottua tulosta. Kuuluu kumminkin käyneen niin, ja näin sanovat ne, jotka ovat UMOa kuulleet, että kokeilu onnistui yli odotusten. Mitä se sellainen on, että onnistunut kokeilu johtaa toiminnan lopettamiseen. Eikö se kuulosta vähän samalta kuin leikkaus onnistui ja potilas kuoli.”
Alunperinkin määräaikaiseksi tarkoitetun kokeilukauden päätyttyä UMOlaiset palasivat tilapäisten soittokeikkatulojen varaan ja Yleisradio jatkoi entiseen tapaansa, ilman big bandia.
Vakituiseksi, kuukausipalkkaa maksavaksi orkesteriksi UMO siirtyi vuonna 1984.