Vuosina 2010 ja 2011 UMOn taiteellisina johtajina toimivat parivaljakko Kirmo Lintinen & Kari ”Sonny” Heinilä.

UMOn kevään 2010 ohjelmisto koostuu jälleen monipuolisista konserteista, joiden suunnittelusta vastaavat uudet taiteelliset johtajat Kari Heinilä ja Kirmo Lintinen. Heinilä ja Lintinen ovat UMOn ensimmäiset taiteelliset johtajat 10 vuoteen, sillä UMOn ohjelmistosuunnittelusta on 2000-luvulla vastannut taiteellinen toimikunta. Mitä on taiteellinen johtajuus? Mitä taide on? Mihin UMO kehittyy lähivuosina? Johtajat vastaavat.

Olette UMOn uusia taiteellisia johtajia vuodelle 2010. Miten olette päätyneet tähän?

Kirmo: Olen kuulunut UMOn vakituisiin muusikoihin jo 21 vuoden ajan pianistina, kapellimestarina ja säveltäjä-sovittajana. Päädyin orkesterin taiteelliseksi johtajaksi, kun minua ja Karia siihen pestiin kysyttiin.

Kari: Minullakin on pitkä yhteistyö UMOn kanssa. Soitin itse vakituisesti UMOssa saksofonia vuodet 1987-1993, jonka jälkeen olen tehnyt orkesterille musiikkia sekä toiminut Kirmon lailla kapellimestarina. Ehkä valintani kertoo luottamuksesta UMOn ja itseni välillä. Taiteellisesta johtajuudesta oli puhetta aiemmin yli 10 vuotta sitten, mutta ehkä vasta nyt aika oli kypsä.

Kirmo: Kun saamme jakaa johtajuuden, pystymme keskittymään ohjelmistosuunnitteluun osaltamme hyvin intensiivisesti. Meillä molemmilla on myös runsaasti UMOn ulkopuolista toimintaa.

Mikä on taiteellisen johdon tehtävä?

Kari: Meidän tehtävämme on luoda orkesterin konserttikaudelle selkeä perusilme sekä tehdä ohjelma mielenkiintoiseksi sekä orkesterille että yleisölle. Yleisölle pitää tarjota tarpeeksi korkealaatuista ohjelmaa ja myös orkesteria tarvitsee motivoida hyvällä materiaalilla.

Kirmo: Taiteellisen johtajuuden ensimmäiset parhaat piirteet ovat siinä, että pystymme tekemään pidemmän ajan suunnitelmia: aikajänne niin konserttien kuin niiden markkinoinninkin suunnittelussa on nyt pidempi ja tehokkaampi.

Kari: Minulle on tärkeää, että UMO on Suomen ja ehkä myös maailman korkealaatuisin orkesteri. Keskeistä, perinteistä ohjelmistoa täydennetään tarpeeksi innovatiivisella, haastavalla ja rajoja rikkovalla ohjelmistolla.

Kirmo: Jokainen konserttimme ei sisällä täysin tuttua materiaalia, vaan jotkut konsertit ovat hyppäys tuntemattomaan. Ohjelmistomme on siksikin todella monipuolinen: vanhaa ja uutta sopivassa suhteessa.

Taiteellinen johtajuus ei ole helppo käsite. Mitä taide oikeastaan edes on?

Kari: Taide riippuu katsojan silmästä ja kuulijan korvasta. Sen voi varmaan käsitteenä määritellä jotenkin, mutta se on aiheena aika vaikea.

Kirmo: Länsimaisessa keskustelussa taide on vähän erkaantunut semmoisesta tavallisesta elämästä. Taide ja elämä yleensä käyvät eräissä muissa kulttuureissa käsi kädessä.

Kari: Islamilainen kulttuuri käy varmaan hyvänä esimerkkinä tänäkin päivänä siitä, että taide, uskonto ja elämä ovat kaikki yhdessä supussa.

Kari: Taide tarjoaa juuri siksi myös eskapismia, pakoa arjesta.

Kirmo: Joku nokkela voisi kysyä, etteikö viihde sitten voisi olla eskapismia. Vastaapas siihen sitten. Eskapismia eskapismin vuoksi on ehkä helpompi tehdä, kuin taidetta taiteen vuoksi.

Mikä erottaa taiteen viihteestä?

Kari: Taide on parhaimmalla tasollaan ajatonta: korkein ja tärkein taide elää usein vuosisatoja.

Kirmo: Viihde ei vaadi vastaanottajalta kovin suuria pohjatietoja. Onnistuessaan se nappaa kuulijan vaikkapa kadulta. Taiteessa on parhaimmillaan monta eri kerrostumaa, jossa on ehdottomasti myös viihteellinenkin aspektinsa jalossa muodossa.

Kari: Viihdettä voidaan ehkä punnita myös rahassa, mutta voiko taidetta aina arvioida niin? Mikä on ollut Mozartin teosten rahallinen arvo aikanaan ja mikä se on nyt, voiko sitä edes mitata ja kannattaako se edes?

Mikä on UMOn taiteellinen linja vuodelle 2010?

Kari: Linja on hyvin sisältölähtöinen. Olemme molemmat pyrkineet miettimään ennen kaikkea sitä, että yleisö kuulisi mahdollisimman korkealaatuisia teoksia. Taiteellinen linjamme rakentuu niin olemassa olevien teosten että uusien, suomalaisten kantaesityksien varaan. Kantaesitykset voivat olla hyvinkin kauden yllätyshetkiä.

Kirmo: Toki yleisössä on paljon ihmisiä, jotka kiinnittävät huomiota UMOn solistivalintoihin, mutta kannattaa huomata, että esimerkiksi saksofonisti Benny Golson on tänä keväänä ennen kaikkea mukana myös säveltäjänä. Klarinetisti Antti Sarpilan konsertti 28.1. tuo varmasti kuuluisana nimenä ihmisiä paikalle, mutta hänenkin tuloonsa on nyt tärkeä teoslähtöinen syy. Yleisön on aika kuulla Igor Stravinskyn Ebony Concerto Sarpilan esittämänä, koska tämän modernistisen teoksen merkitys big band –musiikille on niin suuri. Teosta ovat aiemmin maailmalla soittaneet maailmankuulut jazzklarinetistit Benny Goodmanista ja Woody Hermanista lähtien.

Kari: Ensi vuoden taiteellisessa puolessa on todella korkeatasoista jazzmusiikkia, modernia uutta musiikkia ja toisaalta taas vanhempia, historiallisesti tärkeitä teoksia.

Mihin UMOn tulisi kehittyä lähivuosina?

Kirmo: Kansainvälinen tunnettuus on sellainen haaste, jota pitäisi vielä saada nostatettua. Satunnaiset levy- ja kiertuearvostelut ulkomaisessa mediassa ovat olleet pelkästään positiivisia jo parikymmentä vuotta. UMOsta pitäisi tehdä niin sanotusti ilmiö.

Kari: Orkesteri on myös tällä hetkellä parempi kuin koskaan. Toivon, että ennen kaikkea sen pitäisi kehittyä orkesterina edelleen.

Kirmo: On totta, että maailmalla UMOn kaltainen orkesteri on harvinainen. On vaikeaa löytää maailmanlaajuisesti yhtä taitavaa orkesteria, joka pystyy soittamaan ihan mitä vaan. UMOn pitäisi myös esiintyä keskeisillä ulkomaisilla festivaaleilla joka vuosi, siihen pyrimme.

Kari: Ohjelmistollisesti UMOn yksi tehtävä on esittää uutta musiikkia suomalaisilta säveltäjiltä. Suomalaisen jazz-kentän soittajien taso on aivan hurja, mutta säveltäjiä tarvittaisiin koko ajan lisää. Nousemassa olevia kykyjä on jonkin verran, esimerkiksi Outi Tarkiainen. Odotukset Outin kohdalla ovat todella korkeat. Tietysti toivomme lisäävämme myös konserttien kävijämäärää, jotka tosin ovat jo viime vuoden aikana nousseet kiitettävästi. Haastan ihmiset tulemaan niihinkin UMOn konsertteihin, jotka ovat taiteellisesti haastavampia. Elävän musiikin elämystä ei voita mikään!

Jos saisitte suunnitella millaisen konsertin haluaisitte, mitä se olisi?

Kari: Minulle todella läheistä musiikkia ja myös big band -historiaa ajatellen Duke Ellington on ensimmäisiä jazzsäveltäjiä, jonka musiikki on tänäkin päivänä ajankohtaista tavaraa. Jos kuolleista pitäisi herättää joku, se olisi Duke Ellington.

Kirmo: Joskus UMOlle tulee kantaesitettäväksi jokin uusi kappale, jonka suuruuden tietää heti. Tällainen musiikki sisältää esimerkiksi erikoista historiallista havinaa tai jotain mullistavan uutta. Lähimenneisyydestä tulee mieleen Jukka Tiensuun Umori, joka voitti Teosto-palkinnon vuonna 2004.

Kari: Näitä tulee toki esiin pitkin matkaa ja on aina hieno fiilis, kun saa käsiinsä jotain todella tuoretta ja iskevää musiikkia. Unelmakonserttini sisältää hyvää musiikkia isolle yleisölle, hyvässä akustiikassa.

Mitä musiikkia olette kuluttaneet itse viimeksi?

Kari: Käyn aika paljon konserteissa. Levylautasella olen soittanut viimeksi armenialaista kansanmusiikkia, josta olen saanut kimmoketta omaan sävellystyöhöni.

Kirmo: Viimeksi olin konsertissa kuuntelemassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria Finlandia-talolla, ohjelmistossa muun muassa Mozartia ja Haydnia. Solakka sointi, ketterä rytmin käsittely ja harkittu vibraton annostelu puree minuun aina.