Kari Heinilä, säveltäjä, saksofonisti, UMOn taiteellinen johtaja:
”Pekka Pohjola (1952-2008) oli progressiivisen rockin kenttään yhdistettävä jazzrockfuusiomusiikin ikoni. Jos Jean Sibelius loi oman varjonsa suomalaisen taidemusiikin kenttään, Pekka teki sen saman omalla alueellaan. Näin ollen Pekan saavutuksia on enää kenenkään vaikea ylittää. Muusikkona Pekka Pohjola oli kansainvälisesti niin arvostettu, että jopa itse Frank Zappa olisi halunnut hänet bändinsä basistiksi. Kitaristi Mike Oldfieldin kanssa hän tekikin hyvää yhteistyötä. Pohjolan säveltämä musiikki on todella tunnistettavaa, ja siinä on mukana suomalaiselle tyypillistä melankoliaa. Pekan tunteneena muistan hänet myös herkkänä ja varsin mukavana kollegana, joka tiesi aina, mitä musiikiltaan halusi. Uskon, että uudet muusikkosukupolvet palaavat jatkuvasti Pohjolan tuotannon pariin ja ammentavat siitä inspiraationsa. Pekan muisto elää vahvana.”

Jouni Järvelä, UMOn alttosaksofonisti: 
”Pekka Pohjola oli edelläkävijä suomalaisessa rytmimusiikissa, huipputaitava oman tien kulkija. Harva olisi aikoinaan kieltäytynyt Abban basistin tehtävistä, mutta Pekkapa niin teki – aitous oli tärkeintä. Tunsin Pekan lähinnä muutamien yhteisten keikkojen kautta, ja muistaakseni nämä olivat UMOn konsertteja. Tapaamiset olivat hyvin sympaattisia ja kannustavia. Lisäksi kirjoitin muutaman hänen orkesterisovituksistaan puhtaaksi. Myöhemmin hämmästyin, kun Pekka aivan yllättäen soitti, pyysi kuuntelemaan keskeneräistä sävellystään ja kysyi ”onko tämä mielestäsi liian synkkää?” Sanoin, että jos sinun tarvitsee, niin ole vaan tällä kertaa synkkä. Joka tapauksessa Pekan musiikki oli aina vahvasti energisoivaa, oli se sitten iloluonteista tai tätä ’synkempää’.”